mitä mä kaipaan

Vaikkei mulla oo mitenkään virallisesti koti-ikävä, niin ihan ilomielin voisin tänne mantereelle ottaa tänne muutamia ihmisiä ja suomalaisia tapoja. Muutamia esimerkkejä satunnaisien kuvien kanssa:

Perhe
Mulla on ikävä mun perhettä ja kissaa, ja sitä elämää jota me eletään. Täällä mun perheenäidillä on tosi erikoiset kasvatuskeinot, eikä elämä kahden henkisesti tosi nuoren pikkuveljen kanssa oo aina yhtä ruusuilla tanssimista. Kaipaan myös sitä, että vietetään paljon aikaa perheen kanssa esimerkiksi ravintoloissa tai vaan olohuoneessa, sillä täällä me ei harrasteta sellasta ollenkaan. Oon nyt oppinut arvostaa mun oikeeta perhettä ja sukua tosi paljon, ja vaikken sitä usein toteakaan niin ne on mulle tosi tärkeitä!
Kamut
Mun MAAILMAN parhaat kamut Suomessa on kanssa paljon ajatuksissani. Rikon vähän kirjottamattomia vaihtarisääntöjä, ja whatsappailen Suomeen kavereilleni toosi paljon, mutta minkäs sille voi että niillä on niin hyviä juttuja että nauran yksin koulun käytävillä ja edustan suomalaisia. Kaikki mun kaverit on niin ihania ja sellasia 'kallioita' joihin voi aina tukeutua ja luottaa ja ah kaipaan sosiaalista elämää.  Jokatapauksessa oon tosi onnekas että oon tutustunu tosi hyviin tyyppeihin, ootte parhaita!! Jouduin poistamaan kaikki kuvat mun puhelimesta uuden IOS7 takia, joten älkää vihatko mua jos ette näy näissä kuvissa :)
Arikipäivän aktiviteetit
Yksi asia, jota kaipaan suuresti ja rakastan Suomen kulttuurissa, on tekeminen. Se, että jokaiselle päivälle on jotain tekemistä ja suunnitelmia kavereiden tai perheen kanssa, ei ole itsestäänselvyys täällä. Mun host-äidin sääntökin kuuluu, että koulun jälkeen on aina tultava kotiin. Kaikki tekeminen kasaantuu aina lauantaille, tänäkin lauantaina mennään simpanssitarhaan kolmen tunnin ajomatkan päähän, jippiajee. Kaipaan sellasta yleistä hengausta esimerkiksi tuomiokirkon portailla tai stockan loungessa, ja kaikkia niitä ruokailuhetkiä joita tulee vähän liiankin usein toteutettua. Täällä mun iltapäivät menee yleensä tietokoneeni kanssa tylsistyen.
Vapaus
Lisäyksenä tohon, ettei vapaa-ajalla hirveesti ole tekemistä; vapauden kaipuu. Esimerkiksi kun menin suomalaiselle vaihtarikaverilleni (jonka mun hostäiti on tavannut aikasemminkin) yöksi, jouduin vastaamaan kunnon ristikuulusteluun ja antaa parit puhelinnumerot. Myöskään kun ei julkinen liikenne ihan loista täällä, niin vapautta rajoittaa myös ainainen auton ja kuljettajan tarve. Tykkään Helsingissä siitä, että julkisilla tai kävellen pääsee kaikkialle, ja että mun vanhemmat luottaa muhun sen verran että saan omatoimisesti hengittää ja elää. Ja jos vaikka tarvitsin juomapullon treeneihin, niin pystyin käydä ostamassa sen ihan itse, kun täällä taas kirjoitetaan kalenteriin parin viikon päähän ja siirretään muita tapahtumia, että päästään sinne kauppaan viideksi minuutiksi. Toisaalta toi ylihuolehtivuus kuuluu täällä tapoihin ja kulttuuriin, ja kulttuuriahan mä olen täällä tutkimassa.
Muita
Fazer!! oon vähän pettynyt jenkkisuklaaseen, muutenkin yleisesti ruoka ja äidin kokkailut, meri, wilma-nettisivusto, elämän helppous, radio, mehu, koeviikot, espa, pippalot, kotisohva, suomen kieli ja itsensä ilmaisu sen kanssa, rauhallisuus ja erityisesti hiljaisuus kun yrittää nukkua, turvallisuus nimimerkillä istuin kahden tytön välissä englannin tunnilla, kun he alkoivat keskustella kuinka molempien sisarukset murhattiin viime kuussa samoihin aikoihin, purkka ja vaikka mitä. Osa noista on ihan perheestä kiinni tottakai, mutta mikäs täällä.

Oon löytänyt täältäkin paljon kaikkea, jota tulen kaipaamaan ensi heinäkuussa, mutta kyllä Suomi on ihana! <3 Meen tästä jatkamaan mun sairastelupäiviä, pelailemaan lautapelejä ja kuuntelemaan mun veljen ärsyttävähköä beatboxausta! Hasta la vista :)