2 school 4 cool

Vihdoinkin kouluelämää yritys 2 :) Oon seniorina Gresham High Schoolissa, joka on semmonen vähän vanhahko mutta tosi kotoisa 1800 oppilaan koulu. Meidän koulun värit on sininen ja valkoinen ja meidän urheilujoukkueita kutsutaan Gophers -nimellä, joka google translatorin mukaan tarkoittaa taskurottia haha. Meillä on jokapäivä samat tunnit ympäri vuoden, eli nämä aineet, joita olen työstänyt jo pari kuukautta, kummittelee mua vielä kesäkuussakin, paitsi government vaihtuu onneksi stagecraftiin, jossa tehdään lavasteita koulun musikaaleihin. Mulla on antropologiaa, matikkaa, englantia, historiaa, espanjaa ja government eli hallituksen toimintaan perehtymistä. Antropologia on IB-tunti jossa tutkitaan kulttuureita ja sitä pidetään tosi vaikeena, mutta siellä ei tarvii oikeestaan muuta tehä kuin tuijottaa seiniä ja olla paikalla. Tykkään tosta tunnista, koska se opettaja on tosi kiinnostunut myös Suomen kulttuurista ja usein kyselee multa ihmeellisiä kysymyksiä, esimerkiksi että uskotaanko me tonttuihin. Matikka on samoja numeroita kuin sielläkin puolella maailmaa, englannin tunneilla ei tehdä mitään ja se on mukavan rentoa, historia on ihanaa vaikka kaikki muut sillä tunnilla on pari vuotta nuorempia ja se on sellanen paluu yläasteelle -tunti, espanjasta tykkään ekaa kertaa elämässäni ja government on mielenkiintoista muttei ihan mun juttu. Kaikki tunnit on siis ihan kivoja, mutta koulu on kuitenkin koulua ja oon vähän loman tarpeessa...

Yleisesti ottaen koulu on onneksi paljon helpompaa täällä! Mitään ei tarvitse soveltaa ollenkaan (varsinkaan matikassa), ennen kokeita yleensä käydään läpi kokeen kysymykset ja kokeet on monivalintaa. Mulle on kuitenkin toi government tuottanut vähän vaikeuksia ja pelkään sitä opettajaa jopa enemmän kuin hämähäkkejä. Hämähäkeistä puheen ollen mun seinällä sängyn vieressä oli jäätävän iso lukki yks päivä ja mun veli aatteli olla mukava ja tappo sen, mutta jätti sen kuolleen verisen raadon siihen seinään kiinni ja mä jouduin sitten hinkata sen pois. Nojoo joka tapauksessa, koulussa menee hyvin, todistuskin oli lähes pelkkää A:ta ja tykkään meidän koulun hengestä.
Tunnit kestää keskiviikkosin 40 minuuttia ja muina päivinä 50 minuuttia, ja ne menee tosi nopeesti!! Meiän välkätkään ei oo kun sen viisi minuuttia, jonka aikana pitää suunnistaa seuraavaan luokkaan. Ruokailu on 40 minuuttia ja saa käydä syömässä myös koulun ulkopuolella. Syön yleensä crosscountry -porukan kanssa yhdessä luokassa omia eväitäni.
Koulukirjat on tälläsiä parin kilon opuksia, joita pidetään vanhoissa kunnon repuissa. Oon vähän erilainen nuori, kun en käytä reppua.
Arvosanat määräytyy prosenteista, eli siis jos on vaikka testien keskiarvo 84%, siitä tulee B. Vaihtarina mun arvosanoilla ei ole mitään merkitystä, paitsi mun järjestön sääntö on että alle C:tä ei saa sieltä todistuksesta löytyä. Vielä yksi ero jonka keksin tähän hätään on, että tunneilta ei saa poistua ilman hall passia. Ei siinä sen ihmeellisempää ole kuin että se pitää olla mukana, jotta käytällä ei hengailisi ketään tuntien aikana. Esimerkiksi meidän valokuvauksen opettajallamme on rikkinäinen kamera, joka pitää aina vaan ripustaa kaulaan jos haluaa käpäistä käytävällä. Lisäksi meillä on paljon tanssiaisia, teemapäiviä, koristeita, musikaaleja ja urheilumatseja, jotka luo ihanan kouluhengen tänne Greshamiin!
Räpsäsin nää pari kuvaa kun koulussa ei ollut mitään elämää (ja pari löysin netistä), mutta vähän ainakin rakennusta näkyy Voisin kirjotella enemmän jenkkien pukeutumistyyleistä ja muutenkin eroavaisuuksista jossain vaiheessa. Välillä tuntuu ettei mun elämässä oo muuta kuin koulua, mutta onneksi toi koulun käynti on sen verran mieluisaa ettei se haittaa! :)
Tää viikonloppukin on ollut tosi kiva; perjantaina meillä oli juhlat meidän kotona ja lauantaina olin katsomassa uusimman nälkäpelin susannan ja sen kamun kanssa, jonka jälkeen menin katsomaan vielä niiden koululle näytelmää. Pidemmittä puheitta kotiläksyt huutaa mun nimeä,  joten lämpimiä terveisiä Suomeen!

kymmenen viikkoa

Mitämitä yli kymmenen viikkoa takana!! Täällä menee hyvin ja tuntuu että elämä hymyilee :) Itse asiassa sain justiinsa tietää Suomeen paluupäiväni, näillä näkymin lähden Washington DC:hen 18.6, josta parin päivän leirin jälkeen suuntaankin jo Suomeen. Ahdistavaa tietää jo tässä vaiheessa haha! Viime viikkoina oon soitellut suomalaista musiikkia luokassa, ostanut kuudella dollarilla kahdet niken shortsit, starbucks, nolannut itseni koriksessa, tehnyt matikan kokeita, shoppaillut, rakentanut legolaivaa, viettänyt Harry Potter -viikkoja koulussa...
...palellut simpanssihautajaisissa tanskalaisen Amandan kanssa...
... hengaillut mun omalaatusten veljesten kanssa, juonut kaakaota kaksin käsin, katsonut netflixiä enemmän kuin laki sallii, ostanut villasukat...
... saanut pussin salmiakkia joka ei maistunut hostperheelle, jäänyt kahdeksi tunniksi jumiin lähijuna-asemalle ilman akkua... ...harjoitellut maanjäristystilanteita varten, ihastellut Harry Potter -koristeita, hengaillut kaapilla, (yrittänyt) heitellyt koreja...

...minä ja Carol, skypetellyt kamujen ja perheen kanssa, paahtanut vaahtokarkkeja nuotiolla, katsellut amerikkalaista jalkapalloa...
...lounastanut crosscountry-tyttöjen kanssa, ruokkinut simpansseja...
...ja löytänyt vaihtariuden ytimen.

mitä mä kaipaan

Vaikkei mulla oo mitenkään virallisesti koti-ikävä, niin ihan ilomielin voisin tänne mantereelle ottaa tänne muutamia ihmisiä ja suomalaisia tapoja. Muutamia esimerkkejä satunnaisien kuvien kanssa:

Perhe
Mulla on ikävä mun perhettä ja kissaa, ja sitä elämää jota me eletään. Täällä mun perheenäidillä on tosi erikoiset kasvatuskeinot, eikä elämä kahden henkisesti tosi nuoren pikkuveljen kanssa oo aina yhtä ruusuilla tanssimista. Kaipaan myös sitä, että vietetään paljon aikaa perheen kanssa esimerkiksi ravintoloissa tai vaan olohuoneessa, sillä täällä me ei harrasteta sellasta ollenkaan. Oon nyt oppinut arvostaa mun oikeeta perhettä ja sukua tosi paljon, ja vaikken sitä usein toteakaan niin ne on mulle tosi tärkeitä!
Kamut
Mun MAAILMAN parhaat kamut Suomessa on kanssa paljon ajatuksissani. Rikon vähän kirjottamattomia vaihtarisääntöjä, ja whatsappailen Suomeen kavereilleni toosi paljon, mutta minkäs sille voi että niillä on niin hyviä juttuja että nauran yksin koulun käytävillä ja edustan suomalaisia. Kaikki mun kaverit on niin ihania ja sellasia 'kallioita' joihin voi aina tukeutua ja luottaa ja ah kaipaan sosiaalista elämää.  Jokatapauksessa oon tosi onnekas että oon tutustunu tosi hyviin tyyppeihin, ootte parhaita!! Jouduin poistamaan kaikki kuvat mun puhelimesta uuden IOS7 takia, joten älkää vihatko mua jos ette näy näissä kuvissa :)
Arikipäivän aktiviteetit
Yksi asia, jota kaipaan suuresti ja rakastan Suomen kulttuurissa, on tekeminen. Se, että jokaiselle päivälle on jotain tekemistä ja suunnitelmia kavereiden tai perheen kanssa, ei ole itsestäänselvyys täällä. Mun host-äidin sääntökin kuuluu, että koulun jälkeen on aina tultava kotiin. Kaikki tekeminen kasaantuu aina lauantaille, tänäkin lauantaina mennään simpanssitarhaan kolmen tunnin ajomatkan päähän, jippiajee. Kaipaan sellasta yleistä hengausta esimerkiksi tuomiokirkon portailla tai stockan loungessa, ja kaikkia niitä ruokailuhetkiä joita tulee vähän liiankin usein toteutettua. Täällä mun iltapäivät menee yleensä tietokoneeni kanssa tylsistyen.
Vapaus
Lisäyksenä tohon, ettei vapaa-ajalla hirveesti ole tekemistä; vapauden kaipuu. Esimerkiksi kun menin suomalaiselle vaihtarikaverilleni (jonka mun hostäiti on tavannut aikasemminkin) yöksi, jouduin vastaamaan kunnon ristikuulusteluun ja antaa parit puhelinnumerot. Myöskään kun ei julkinen liikenne ihan loista täällä, niin vapautta rajoittaa myös ainainen auton ja kuljettajan tarve. Tykkään Helsingissä siitä, että julkisilla tai kävellen pääsee kaikkialle, ja että mun vanhemmat luottaa muhun sen verran että saan omatoimisesti hengittää ja elää. Ja jos vaikka tarvitsin juomapullon treeneihin, niin pystyin käydä ostamassa sen ihan itse, kun täällä taas kirjoitetaan kalenteriin parin viikon päähän ja siirretään muita tapahtumia, että päästään sinne kauppaan viideksi minuutiksi. Toisaalta toi ylihuolehtivuus kuuluu täällä tapoihin ja kulttuuriin, ja kulttuuriahan mä olen täällä tutkimassa.
Muita
Fazer!! oon vähän pettynyt jenkkisuklaaseen, muutenkin yleisesti ruoka ja äidin kokkailut, meri, wilma-nettisivusto, elämän helppous, radio, mehu, koeviikot, espa, pippalot, kotisohva, suomen kieli ja itsensä ilmaisu sen kanssa, rauhallisuus ja erityisesti hiljaisuus kun yrittää nukkua, turvallisuus nimimerkillä istuin kahden tytön välissä englannin tunnilla, kun he alkoivat keskustella kuinka molempien sisarukset murhattiin viime kuussa samoihin aikoihin, purkka ja vaikka mitä. Osa noista on ihan perheestä kiinni tottakai, mutta mikäs täällä.

Oon löytänyt täältäkin paljon kaikkea, jota tulen kaipaamaan ensi heinäkuussa, mutta kyllä Suomi on ihana! <3 Meen tästä jatkamaan mun sairastelupäiviä, pelailemaan lautapelejä ja kuuntelemaan mun veljen ärsyttävähköä beatboxausta! Hasta la vista :)

Happy Halloween

Lalala yksi juttu mun to do -listalta vedettiin yli viikko sitten, kun vihdoin pääsin viettämään Halloweenia, mutta pakko sanoa että odotin ehkä vähän liikaa ja Halloween on pikkasen liian yliarvostettu. Mun perhe ei oikeen koristellut uskonnollisista syistä, mutta kaiverrettiin kurpitsat (päädyin kissakuviointiin yllätysyllätys). Koulussa mun ihana matikan opettajani, joka oli koristellut luokkansa jo viikkoja ennen h-hetkeä, järjesti meille teemapelejä ja paaaljon karkkia, ja muutama oppilas oli pukeutunut. Oli hauska seurata kuinka noi ainoat pukeutuneet tunsi olonsa tosi epävarmaksi enkä voinut hillitä hyväntahtoista nauramista yksin käytävällä, kun yksi tosi hiljanen ja ujo poika oli meikannut itsensä todella silmäänpistävästi vamppyyriksi.
Koulun jälkeen mentiin mun hostveljien ja niiden serkkujen kanssa syömään ja tottakai trick or treat -kierrokselle. Oltiin kaikki pukeuduttu, mutta mun inkkariasu (jonka kohteliaisuuden takia lainasin hostäidiltäni) ei ihan päihittänyt näitä mun veljien starwars-asuja. Saatiin ihan älyttömän paljon karkkia, mutta jotenkin ne kaikki on jo kadonnut mun rasiasta...
Oon maailman huonoin kantamaan kameraa mukanani, mutta mitäs pienistä.

Muutenkin täällä Oregonin suunnalla elämä rullaa ihan tasasesti ja kaikki on tosi hyvin, mutta etsin vieläkin omaa paikkaani ja kavereita täällä. Ajattelin kirjoittaa tästä elämästä tarkemminkin, mutta tuntuu että mulla ei oo aikaa tai inspiraatiota ollenkaan. Joka tapauksessa, oi maamme Suomi kuinka kaipaankaan elämän helppoutta ja teitä ihmiset! :)
ps. Instagramistakin voi seurata mun seikkailuita, mun käyttäjänimi on weetu!